Hampaiden hoito alkaa jo ennen ensimmäisen hampaan puhkeamista. Hyvät tavat lapsuudessa luovat pohjan koko elämän hammasterveydelle. Vanhemman rooli on keskeinen, koska pienet lapset eivät pysty huolehtimaan hampaiden puhdistuksesta itse.
Lasten hampaiden hoidon perusta on fluorihammastahnalla harjaaminen kahdesti päivässä, makeisten syöminen aterioiden yhteydessä ja säännölliset hammaslääkärikäynnit. Vanhemman avustama harjaus on tarpeen aina noin kahdeksanvuotiaaksi saakka, erityisesti takahampaiden osalta.
Vauvan suun hoito#
Ennen hampaiden puhkeamista vauvan ikeniä voi pyyhkiä kostealla, puhtaalla liinalla. Ensimmäisen hampaan puhjettua aloitetaan harjaus pienellä, pehmeällä hammasharjalla. Ensimmäiset maitohampaat puhkeavat yleensä noin puolen vuoden iässä.
Fluorihammastahnan käyttö aloitetaan ensimmäisen hampaan myötä. Alle kolmevuotiaalle riittää sipaisu fluorihammastahnaa, jossa fluoripitoisuus on 1000 ppm. Tahnan määrä on hyvin pieni, noin riisinjyvän kokoinen annos. Harjaus tehdään kahdesti päivässä, aamulla ja illalla.
Taaperon ja leikki-ikäisen hampaiden hoito#
Kolmesta kuuteen ikävuoteen saakka tahnaa käytetään herneen kokoinen annos. Fluoripitoisuus voi olla 1000-1100 ppm. Lapsi harjoittelee harjausta itse, mutta vanhempi harjaa hampaat huolellisesti vähintään kerran päivässä, mielellään illalla. Harjauksesta kannattaa tehdä mukava ja rauhallinen hetki, jotta lapselle syntyy myönteinen suhde hampaiden hoitoon.
Makeisten ja sokeripitoisten juomien toistuva nauttiminen päivän aikana on hampaiden suurin uhka. Makeat välipalat on parempi syödä aterioiden yhteydessä, jolloin syljeneritys on vilkkaampaa ja suun pH palautuu nopeammin. Ruokailukertojen välillä kannattaa juoda vain vettä. Mehu, maito ja muut sokeripitoiset juomat aiheuttavat jatkuvaa happohyökkäystä hampaisiin, jos niitä nautitaan pitkin päivää.
Tutti ja tuttipullo kannattaa jättää pois viimeistään yhden tai kahden vuoden iässä, koska pitkittynyt käyttö voi vaikuttaa purennan kehitykseen. Tuttipullon käytöstä yöllä on syytä luopua varhain, koska yöllä syljeneritys on vähäistä ja hampaat ovat alttiimpia reikiintymiselle.
Koululaisen hampaiden hoito#
Noin seitsemän vuoden iästä alkaen lapsi alkaa selviytyä harjauksesta itsenäisemmin, mutta vanhemman kannattaa vielä tarkistaa jälki erityisesti takahampaiden osalta. Fluorihammastahnan pitoisuus voi olla sama kuin aikuisilla. Sähköhammasharja voi olla hyvä vaihtoehto koululaiselle, koska se tekee osan harjausliikkeestä itse ja voi motivoida harjaamiseen.
Hammasvälien puhdistus on tärkeää heti, kun hampaat koskettavat toisiaan. Hammaslanka tai hammasväliharjat ovat sopivia välineitä. Vanhempi voi aluksi auttaa hammasvälien puhdistuksessa, kunnes lapsi oppii tekemään sen itse. Hammasvälien puhdistus on erityisen tärkeää takahampaissa, joissa hammasharjan harjakset eivät ulotu kunnolla välipinnoille.
Pysyvien hampaiden puhjetessa pinnoitehoito voi suojata takahampaiden uurteet reikiintymiseltä. Pinnoitteen tarpeesta voi keskustella hammaslääkärin kanssa tarkastuskäynnillä.
Harjaustapa ratkaisee enemmän kuin väline#
Lasten hampaiden hoidossa välineen ei tarvitse olla erikoinen, jos perusasiat toteutuvat. Pehmeä harja, oikea määrä fluorihammastahnaa ja rauhallinen harjaus kahdesti päivässä tekevät enemmän kuin kallis väline, jota lapsi käyttää vain satunnaisesti. Harjan pitää olla lapsen suuhun sopivan kokoinen, jotta se mahtuu takahampaisiin asti.
Harjausjärjestys auttaa, jos lapsi kiirehtii. Ensin voidaan käydä läpi ulkopinnat, sitten sisäpinnat ja lopuksi purupinnat. Vanhempi voi viimeistellä kohdat, jotka jäävät helposti väliin. Tavallisia unohtuvia kohtia ovat poskenpuoleiset takahampaat, ienraja ja uudet pysyvät poskihampaat, jotka puhkeavat osittain maitohampaiden taakse.
Jos lapsi vastustaa harjausta, tavoitteena ei ole tehdä jokaisesta illasta neuvottelua. Lyhyt, toistuva ja ennakoitava rutiini toimii usein paremmin kuin pitkä selittely. Sama paikka, sama järjestys ja vanhemman rauhallinen ote auttavat lasta tietämään, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Yleiset virheet lasten hammashoidossa#
Harjauksen jättäminen lapsen omalle vastuulle liian varhain on yksi tavallisimmista virheistä. Alle kahdeksanvuotiaan hienomotoriikka ei vielä riitä huolelliseen harjaukseen. Toinen yleinen virhe on antaa lapselle mehua tai maitoa pullosta yöllä, jolloin sokeripitoinen neste on hampaiden pinnalla koko yön. Kolmas virhe on lykätä ensimmäistä hammaslääkärikäyntiä, kunnes ongelma on jo ehtinyt syntyä. Ennaltaehkäisevä tarkastus on tehokkaampaa kuin korjaava hoito.
Milloin on hyvä hakeutua arvioon#
Ensimmäinen hammaslääkärikäynti suositellaan viimeistään yhden tai kahden vuoden iässä. Säännölliset tarkastukset ovat tärkeitä reikiintymisen varhaiseksi havaitsemiseksi. Jos hampaissa näkyy valkoisia tai ruskeita läiskiä, hammas on vihlova tai ikenet ovat turvoksissa ja vuotavat harjatessa, taustalla voi olla alkava ientulehdus, ja aika hammaslääkärille kannattaa varata. Jos lapsi valittaa kovaa hammaskipua, kotona voi aloittaa hammassäryn ensiavusta ennen arviota. Myös tilanne, jossa pysyvä hammas puhkeaa selvästi kieroon tai maitohammas ei irtoa ajoissa, on syy tarkistuttaa tilanne.
Syventävä osuus ja lähteet#
Lasten hampaiden reikiintyminen on edelleen yleistä, vaikka se on vähentynyt vuosikymmenten aikana. Fluorin käyttö hammastahnassa on tutkitusti tehokkain keino ehkäistä reikiintymistä. Maitohampaat ovat alttiimpia reikiintymiselle kuin pysyvät hampaat, koska niiden kiille on ohuempi ja pehmeämpi. Hampaiden reikiintyminen on bakteeriperäinen sairaus, jossa Streptococcus mutans on keskeinen taudinaiheuttaja. Bakteerit siirtyvät helposti aikuiselta lapselle esimerkiksi lusikan kautta, ja varhainen tartunta lisää reikiintymisen riskiä. Ksylitolipurukumin tai -pastillien käyttö aterioiden jälkeen voi tukea suun terveyttä, koska ksylitoli vähentää mutans-streptokokkien kasvua.
Syventävää tietoa: